Quantcast
Channel: huokuni
Viewing all 99 articles
Browse latest View live

Rubiini

$
0
0
Te tiiätte Afrikan tähden.





 Jo lapsesta asti se rubiini on ollut mielestäni kauneimpia asioita maailmassa. (Ehkä siihen liittyy se ihana fiilis, kun tuon rubiinin löysi pelissä ja siitä sai isoimman summan rahaa.) 


Tossa jokin aika sitten alko tekee mieli tehdä taas ristipistoja, ja kun mietin aihetta, tuli mieleeni rubiini.

Skannasin sen pienen pelinappulan ja printtasin paperille isommassa koossa, jota sitten käytin mallina. (Paperi on ehtinyt vähän ruttaantua.) 




Tossa alkukesästä, kun matkustin kirppismatkalle Tallinnaan, tein tätä rubiiniani laivalla kuunnellen humppaa, mitä vieressäni oleva laivaorkesteri soitti. Istuin siinä yksin pöytäni ääressä. Salin muut pöydät alkoivat täyttyä, ja kohta pieni ryhmä kiinalaisturisteja tiedusteli multa, mahtuuko pöytäni ääreen istumaan. Nyökkäsin hymyillen, ja he istuutuivat alas. Jatkoin työskentelyäni ja kiinalaiset kaivoivat esiin eväitään ja termospullojaan.

Kohta näin silmäkulmasta, että yksi kiinalaisrouvista otti ristipistotyöstäni valokuvia. Ja sitten niitä kiinalaisia ilmestyi taakseni kuin asettautuen luokkakuvaan. Mäkin vaivaantuneena hymyilin kameralle...




Hämmentävää! :)

(Hämmentävää oli myös se, että yks rouvista pyysi mua kanssaan humppaamaan tanssilattialle. Kieltäydyin kohteliaasti. Humppasivat sitten keskenään.) 


Viikko sitten sain työn valmiiksi! 


Tästä tulee taulu mun seinälle! 


 Aijai! 


Noista pelinappuloista sais ihan hyvän kokoelman tauluja, mut rubiini oli sen verran pitkä projekti, että jätän idean jollekin toiselle toteutettavaksi. (Varsinkin tosta valkosesta nappulasta tulis hauska!)

Isä ja Sola yhdessä jälleen

$
0
0
Mun isän kuolemasta tulee kuluneeksi pian kaksi vuotta. 

Sola kuoli kaksi päivää isäni jälkeen.



Sola oli periaatteessa mun kissa. Olin 8.-luokkalainen, kun ostimme sen. Oon kissoille allerginen, ni Sola meni asumaan isäni luo.



Vuosien varrella lakkasin kuitenkin tunnustamasta omistajuuteni ja annoin Solan olla ihan vaan isäni kissa. Syystä että Sola oli kauhea katti! ;D Aina jos yritin silittää Solaa, se antoi avokämmenestä, sähisi ja pakeni.



Mutta mielestäni Sola oli yksi näteimmistä kissoista mitä on. Valitsin sen itse, se oli pentueensa söpöin.







Sola oli isälle tärkeä kaveri. Isä sai silittää sitä ja pitää sylissä.





Sola oli 17-vuotias ja huonossa kunnossa, kun veimme sen nukutettavaksi, kaksi päivää isän kuoleman jälkeen. Sola oli isäni vierellä viimeiseen asti.



.....




Isällä on nimilaatta Malmin hautausmaan uurnalehdossa. Noissa kussakin tiilessä on kolme nimilaattaa ja omaiset ovat tuoneet ja asettaneet tiilten väleihin muistoesineitä, enkeleitä jne.


Isän kuolemasta asti oon etsiskellyt haudalle laitettavaksi jotain kissafiguuria, joka muistuttaisi Solasta. Ja viime viikolla vihdoin löytyi hyvä!


Hietsun kirppikseltä löytyi tällainen! Täydellinen! Ihan väärän värinen tosin.


 Mutta mä maalasin sen. Nyt se on Sola.






Virkattu jänö

$
0
0
Virkkasin mun pikkuystävälle, Kertulle, 8-vuotissynttärilahjaksi kanin. 
















Ainiin ja tein tossa vähän aiemmin toiselle pikkuystävälle, 2-vuotiaalle Mikaelille, hiirulaisen. :)


Kirpparilöytöjä

$
0
0
Vuoden 1997 parasta ennen -päiväyksellä olevat tyhjät maustepurkit, oijoijoi!
0,50€/kpl (Suomenojan kierrätyskeskus)


Yks lemppari-Uunoistani!
0,80€ (Niittykummun Fida) 


:D Olin ala-asteella rakastunut Iiro Seppäseen! En tee tällä mitään!
0,20€ (Kyläsaaren kierrätyskeskus) 


Oon fillaroinut tänä kesänä paljon, ja harmitellut takaatani suhahtavia kamikaze-pyöräilijöitä. Nyt eivät pääse yllättämään! 
1€ (Puotinharjun Fida)


Mun viherkasvit saa ohjeiden mukaista huolenpitoa nyt kun löysin mielenimukaisen (eli vanhan) sumutepullon. 
1€ (Suomenojan kierrätyskeskus)


Oon myöhännäisherännäinen, kun vasta joskus vuosi sitten innostuin Pokka pitää -sarjasta. On tullut TV:stä sentään jo vuodesta 1990 lähtien. 
DVD-boksit 1,50€ ja 1€ (Niittykummun Fida)


Gromit. Tussaan sen silmät takas mustiksi, ni avot! 
0,25€ (Suomenojan kierrätyskeskus) 

Ristipistokehikko pienille töille.
1€ (Malmin Fida) 


Ihmisten kirjahyllyt on ihana asia! Musta on kiva silmäillä, mitä kirjoja ja muuta kamaa tuttujeni hyllyistä löytyy. Omaan hyllyyni ostin täydennykseksi Huoneen (2€, Tammiston Kontti) ja lapsuuteni yhden lempikirjan, The BabySitters Club ykkösen (1€, Itäkeskuksen Kontti). 

Pistin just siskontyttöni lukemaan tän jälkimmäisen, ja pidän heille siitä kokeen lähiaikoina. Tarkotus on siis innostaa heitä lukemaan kirjoja. Kokeesta saamiensa yhteispisteiden mukaan palkintona on jotain leffakäynnistä vessan siivoamiseen.


Tää oli mun ostamaksi kirjaksi tyyris, mutta piti hankkia. 
3,50€ (Lahden Fida) 


 Ostin jo joskus aiemmin Onneli ja Anneli -kirjan, mut siinä oli joku vesivahinko, ni nyt löyty uusi.
2€ (Koivukylän kierrätyskeskus)


Itsekin kirjoja taittaneena tykästyin tämmöseen lastenkirjaan.
0,60€ (Niittykummun Fida)


Okei en tiiä mitä mä ajattelin, koska perhoset on oksennustaudin jälkeen yks kammottavimmista asioista maailmassa.
2€ (Malmin Fida)


Sit kuule ihan vaan tämmönen tavallinen Tupperwaren astia, mis säilyttelen tällä hetkellä marja-aronioita aamiaismysliä varten.
1€ (Koivukylän kierrätyskeskus)


Eka kausi. Joskus 20 vuoden päästä on kiva palata tähän.
1€ (Riihimäen Iso Kirppis) 

Ansa ja Oiva oli ihan parhaita!
2€/kpl (Tikkurilan Lähetyskirppis Patina)

Näistä pyydetään usein viittäkin euroa.
0,50€ (Riihimäen Iso Kirppis) 

Siis en kestä!!! Aikuisuus on ihana asia, kun voi hankkia kaikkea mitä lapsena ei saanut! Tästä maksoin vähän enemmän kuin normaalisti maksaisin, mut kerrankos sitä!)
(5,50€, Facebookin kirppis) 


Mulla käsi tärisi onnesta, kun kurotin näitä kohti! :D Näitä vanhoja, itse-ommeltavia Halinalletyynyjä löytyy siis TODELLA harvoin, ja nyt löyty kaksi! Ja tuo sydämen tahrakin irtosi sappisaippualla.
1,50€/kpl (Leppävaaran Fida) 

Sit sokerina pohjalla: Arabian Gardenia-muki! Oi autuutta! Totesin kyl tämän löytäessäni, että mulla ei oo varaa (tai siis itaruus ei veny) Gardenian kohdalla kuin kakkoslaatuun. :D Onneksi tää oli semmoinen! Mut mun silmään täydellinen!
5€ (Kaivarin Kanuuna) 


Ja vieläkin valtaisampi löytö! Oon jahdannuttätä Jahtia kirppareilta ja leffadivareista varmaan kolme vuotta (huuto.net on liian helppo) ja NYT LÖYTY! Karkeloikaa kanssani!!!!
1€ (HakunilaKirppis)

Kaikki muumit laaksossa

$
0
0
Nyt kohistaan siitä, että Muumilaakson tarinat on dubattu uusiksi (ei puhuta siitä sen enempää, koska olen yksi niistä, joiden mielestä se on pyhäinhäväistys). Mutta on niitä muutoksia tehty muumien kohdalla aiemminkin:



Löysin kirpparilta Muumi-sarjakuvalehden (0,20€) vuodelta 1984! Tykkään näistä vanhoista muumeista, mut oon aiemmin törmännyt vain mustavalkoisiin Muumipeikko-sarjakuva-albumeihin. 



Niitä Muumipeikko-albumeita lukeneena tän lehden tarinat olivat tuttuja, MUTTA:



NYLKKELI????? :D (Oon oppinut tuntemaan Hosulina!)



MÖYKKELI???!?! ;D (Hosuli vanhempi)



PIKKU MYYLLE???? Onko joku ollut ihastunut Pikku Myyhyn???!!!! 





PIKKU MYY????!!!! :D :D :D (Mymmelihän tuo on!)



RAAPSU???!!! :D (Eikös se ole Suska?)



STINKY??? :D




No mutta olipahan viihdyttävä lehti! :D

Toivelista 4

$
0
0
Asioita, joita haluan elinaikanani nähdä, kokea, toteuttaa ja oppia.


(Kaikki kuvat pöllitty netistä!)

Haluan lypsää lehmää


Haluan omistaa kesämökin


Haluan kokeilla tulennielentää, tai siis tota puhallusta


Haluan kirjottaa romaanin tai lastenkirjan (ja saada sen kustannetuksi)


Haluan omistaa kaikki nää itseommeltavat Halinalletyynyt


Haluan säveltää ja sanoittaa hyvän biisin


Haluan poimia kanttarelleja (mulle ne on kanTTarelleja; viis oikeaoppisuudesta!)


Haluan tehdän suuren taideteoksen julkiselle paikalle


Haluan oppia tekemään itselleni ranskanletin


Haluan nähdä vesinokkaeläimen


Kato nyt mimmonen rääpäle!!!!!! Mun uus lempieläin!

Ällö luomijuttu

$
0
0
Mulla on useemman vuoden ajan ollut hartialla semmonen luomi (varsiluomi), joka muistuttaa hattivattia ilman käsiä. Semmonen pitkulainen. Mut ei oo enää! Tämä postaus kertoo siitä! Enjoy!

.....

Olihan se luomiparkani vähän ällö. Sitä parjattiin aina kun se tuli huomatuksi. Tutut neuvoivat hirttämään sen hiuksella, ja kokeilinkin sitä, mutta koska se nipisti ikävästi, en halunnut suorittaa toimenpidettä loppuun. Harkitsin käyttäväni luomiparkaa lääkärissä veitsen alla, mutta kun ei se luomi sinänsä mua haitannut, niin ajattelin, että roikkukoon mukana!

No, törmäsin tässä taannoin facebookissa juttuun, jossa houkuteltiin kokeilemaan varsiluomien poistoon jotain mitä täytyy kokeilla. (Mua kyl vähän ärsyttää nää klikkaamaan houkuttelevat otsikot...) 


(Lue koko juttu tästä)


Eli jutussa neuvottiin sivelemään varsiluomea etikalla. Olin vähän skeptinen. Mutta mä sivelin, aamuin illoin. Pidin ohutta vesivärisivellintä hammasmukissa ja pientä pulloa etikkaa lavuaarin reunalla, jotta muistan.

Harmikseni mulla ei oo tähän liittää kuvaa siitä luomestani ennen toimenpidettä (eli tästä voitte päätellä, että jälkeen-kuva on olemassa, ja se on tulossa ihan pian! Vielä on aikaa sulkea sivu!)

Skeptisyydestäni huolimatta etikka tepsi! Parin viikon päästä luomi nimittäin muuttui mustaksi ja koppuraiseksi! Se heitti henkensä! Tällänen siitä tuli:


(Kuvan laatu on mitä on, koska mun omasta kamerasta irtos jotain kymmenen pientä osaa, mm. linssi, ku olin vähän liian kovakourainen ja jouduin ottaa kuvan luomesta äitini kameralla ja sit otin äitin älypuhelimella kameran kuvasta kuvan ku halusin watsapata kuvan mun siskontytöille ja sit ku äiti oli poistanut tän kuvan kamerastaan ni jouduin käyttää tässä postauksessa sitä kuvasta ottamaani kuvaa, siksi) 


Sit parin päivän päästä se tippui pois! Tai ku mä vähän nykäsin sitä. Ei nipistänyt yhtään!

Siitä kylläkin jäi tommonen pieni finnin näköinen näppy muistoksi, mut mieluummin tommonen!


Loppukevennys:

 Etsi pellavansiementen joukosta irronnut varsiluomi! ;D

Maukas maitotölkki

$
0
0
Kohta on taas joulu, kääk! 

Me tehtiin siskon ja siskontyttöjen kanssa viime jouluna tämmönen piparkakkutalo.








Me siskoni kanssa vastattiin rakennusvaiheesta. Tytöt sai hoitaa koristelut.







Kirpparilöytöjä osa 196

$
0
0
Tän lehden kannesta tulee taulu mun seinälle! 1€ (Pajala, Järvenpää)


Oi, noissa vanhoissa lehdissä on ihania kuvia! 


Lehdessä oli myös kuva Martin "Hobitti" Freemanin isästä! 


 kuva pöllitty netistä


Roskis 1€ (Tähtitori, Korso)


Oijoi, näistä Arabian lautasista pyydetään usein pitkä penni, mutta nyt löytyi ihana murokulho 3 eurolla! (Pöytäparkki, Malmi, Helsinki) 


Jos tossa on signeerattuna nimikirjaimet UP/KP, ni se on mun äitin maalaama yksilö!


En tee tällä mitään, mutta pakko-ostos! 2€ (Lime, Tikkurila, Vantaa)


Pienenä olisin käyttänyt tätä pehmolelun reppuna.


Tää ei ollu turha ostos! Mun serkulla on tämmönen pussilakana ja olen kadehtinut sitä jotain 15 vuotta! Nyt mulla on oma, jippii! 4€ (Kontulan kierrätyskeskus, Helsinki)


Kyllä nyt kelpaa nukkua! 


Lainasin kirjastosta Kotiopettajattaren romaanin, ja kesken luvun etsin oman kappaleeni kirpparilta. Säilyttämisen arvoinen teos! Ihanaa kielenkäyttöä! 2€ (Koivukylän kierrätyskeskus, Vantaa)


Vähän kyllä häiritsee idylliä tuo älypuhelin (maalaus vuodelta 1864).


 En ole lukenut vielä, mutta odotan tältä paljon. 2€ (Suomenojan kierrätyskeskus, Espoo)


Otin ilmaishyllystä muutamat kirjat, joista toivon asukkeja kirjahyllyyni. (Hiljaiset sillat ei läpäissyt seulaa, Oma taivas on kesken.) 


Ihana pieni kippo vaikka vitamiineille, 0,50€ (Nihtisillan kierrätyskeskus, Espoo)


Tykkäsin kovasti pienenä näistä Fabuland-legoista! En tiennyt, että niistä on tehty kirjoja! 0,60€ (Maunulan Fida, Helsinki)


Mulla oli monia näistä hahmoista! Haluaisin tuon pupun ja virtahevon!


Heijastimet 0,30€ ja 0,50€ (Niittykummun Fida, Espoo)


 En kestä, sydän läikkyy!!! Kaappiin jemmaan tää menee, mut oon ONNELLINEN omistaja! Kirjoitusalusta, tabletti mikälie. 0,50€ (Suomenojan kierrätyskeskus, Espoo)


Toinen puoli


Ylitsevuotavia kehuja!!!! Olisin maksanut tästä vaikka mitä!!!! 0,20€ (Tähtitori, Korso, Vantaa)

Maton pelastusoperaatio

$
0
0
Tuttavaperheeni kodissa on iäkäs räsymatto, joka on molemmista päistään vähän rikki. Varsinkin toisen pään rispaantunut kohta oikein houkuttelee kompastumaan itseensä (nm. kokemusta on). 

Matto on ollut jo tovin karkotusuhan alla, mutta on saanut jatkoaikaa, koska on tunnarvokas perinnematto. 


Aikani kompasteltuani päätin suorittaa amputaation! (Kysyin eka luvan!)


Saksilla nipsnaps matonkuteet irti aina rispaantuneen kohdan juureen asti. Ja sitten loimilangat solmuilla kiinni.


Voilá! Kuin uusi! Sama käsittely maton toiselle päädylle ja matosta tuli taas ihmisystävällinen!


Pätkä irrotettua matonkudetta sai uuden elämän hyppynaruna (taas vähän hengenvaarallisena). :)




Nyt kun pääsin vauhtiin, ni tässä mattojuttua lisää:

Kudoin itse maton joskus neljä vuotta sitten. (Postasin siitä blogissani; voit lukea jutun klikkaamalla tästä). Kiva matto, mut vuosien varrella totesin sen olevan liian levoton kotiini. Semmoinen "yksisarvisen oksennus". Halusin kutoa uuden maton, joten kudoin.




Kävin taas Oulunkylän Kutomakerhon tiloissa kutomassa. Äitini kutoilee siellä ahkerasti, niin vähän siinä siivellä menin.


Valitsin tällä kerralla mattooni hillitymmät värit, pääväreinä keltainen ja valkoinen.




Kutominen on ihanaa!!!



Siellä kutomossa oli juuri valmisteilla myyjäiset ja esille oli ripustettu paljon erilaisia räsymattoja, mitä kerholaiset ovat kauden aikana saaneet valmiiksi. Kaikille matoille oli annettu nimi (nätimpiä nimiä kuin mun Yksisarvisen oksennus):


Vantaanjoen kevättulva


Riekko


Tropiikin hedelmät


Riemukas


 Kevät ja leskenlehdet (vas.), Punaraita (alla), Suklaa (oik.)


Ulappa


 Peipponen


 Kevätesikko (vas.) ja Lupiini (oik.)


Ruusun nuppu


 Karamelli


Ja tässä viimein se mun tekemä uusi matto:

Juustonaksu

Siilien pelastusoperaatio

$
0
0
Heinäkuun puolivälissä löysin äidin takapihalta kaksi siilinpoikasta. Äidillä oli just kaks hoitolasta ja mun siskontytöt kylässä, ja kyllä meillä riitti ihmettelemistä! 

Siilit olivat n. 50 metrin päässä toisistaan, pihan eri puolilla. Luultavasti samaa poikuetta, mutta emoa ei näkynyt missään. Ja siilit vaikuttivat unenpöpperöisiltä, mikä ei tuonu mulle hyviä fläsäreitä... (Lue aiemmista siilikokemuksistani tästä ja tästä.)

Nimettiin siilit Silmuksi ja Silmaksi.


Silmu köllii.


Silmu


Silmalla oli turkissaan kärpäsenmunia, paljon. :( Silmäkulmassa näkyy niistä pari.



Annettiin siilien olla rauhassa, ja päätimme mennä seuraavana päivänä katsomaan, ovatko vielä siellä (ja hengissä) vai onko emo käynyt hakemassa mukulansa kotiin.

Ei ollut hakenut.

Poikaset olivat samoilla paikoillaan. Herättelimme niitä vähän, ja kyllä ne osoittivat elonmerkkejä, mutta liikkuivat kehnosti.







Silmulle maistui vesi. 



Etsin netistä tietoa, mitä tuommosille siilinpoikasille pitää tehdä, ja päädyin soittamaan Korkeasaareen. Sieltä pyydettiin tuomaan siilit heille! (Onneksi asutaan samassa kaupungissa!)




Vanhasta karjalanpiirakkapahvilaatikosta tuli hyvä kuljetuslaatikko.





Myöhemmin sain Korkeasaaresta sähköpostia, että Silma oli jouduttu lopettamaan, koska se oli ollut niin huonokuntoinen (oli niitä kärpäsenmuniakin). :'( Mutta Silmu voi hyvin ja kasvaa.

Ja he kysyivät, jos voisimme ottaa Silmun takaisin sitten kun se on vahvistunut ja voimistunut tarpeeksi! Olisi kuulemma hyvä vapauttaa siili samoille nurkille, mistä se on löytynyt. Todellakin suostuimme! Kivaa! Ja siilille olisi kuulemma hyvä tarjota suojaisa talvenviettopaikka ja ruokintaa vapauttamisen jälkeisiksi päiviksi tai pidemmäksikin aikaa. Jeee, Silmu tulee takaisin!!!

Sitten tuli uusi sähköposti: Suosuisimmeko ottamaan Silmun kanssa kaksi muutakin siiliä! :D Ja että myöhemmin saattaisi tulla vieläkin lisää! Suostuttiiiiiiin!

Sitten alkoi pesäntekotalkoot!



Olimme siiliuutiset saatuamme yks päivä äidin kanssa autolla liikenteessä, kun näimme tien poskessa kasan lautoja ja pari raksamiestä. Pysäytimme auton ja kysyimme, ovatko laudat menossa roskiin. Kuulemma olivat, joten kysyimme, saammeko ottaa niitä ja tehdä niistä siilinpesiä. :) Saimme luvan!


Mä osallistuin lähinnä lautojen sahaamiseen; suurimman työn mökkien suhteen teki äiti ja sisko. Hienoja tuli!



Syyskuun puolivälissä (2 kk Silman ja Silmun viemisestä) tuli aika hakea siilit Korkeasaaresta. Menin siskon ja siskontyttöjen kanssa autolla, ja oli juhlallinen olo, kun saimme ajaa sieltä Mustikkamaan porteista ihan saareen asti.



Korkeasaaressa toimii siis eläintarhan lisäksi myös Villieläinsairaala, missä autetaan luonnonvaraisia eläimiä. (Voit lukea lisää aiheesta tästä ja tästä.) Siellä meidän Silmu ja ne kaksi muuta siiliä hoidettin kondikseen.


Siilit ovat saapuneet!


Silmusta on tullut iso!


Siskontytöt halusivat myös siilejä, joten Korkeasaaresta luvan saatuamme päätimme, että vain Silmu jää äitin pihalle, ja kaksi muuta saavat kodin vähän kauempaa.

Korkeasaaren toive oli myös, että siilejä pidettäisiin pari päivää aitauksen sisällä, jotta ne oppisivat ruokakupin paikan. Niin niillä olisi parempi mahdollisuus löytää ruokaa sittenkin, kun vapaus on koittanut.


Laitoimme oksia ja pölkkyjä Silmun aitauksen seiniä tukemaan, ettei se jyräisi seiniä kumoon.


Annoimme Silmulle evääksi kosteaa kissanruokaa ja vesikupin. Kävimme iltahämärässä äidin kanssa katsomassa miten Silmu jakselee, niin siellä se oli tutkimassa tiluksiaan. :)

Seuraavana aamuna äiti laitto mulle tekstarin: Silmu on karannut! :( Yks kehikon laidoista oli ollut aamulla kallellaan, eli Silmu oli kiivennyt pakoon. Voi harmien harmi! Toivottavasti se ehti jo oppia, missä ruokaa tarjoillaan! 

Sisko ja siskontytöt saivat nauttia siileistään vähän kauemmin. Saanko esitellä:


Fernando


ja Vatkuli


Fernando sai nimensä Pako-sarjan Fernando Sucren mukaan ja Vatkulista tuli Vatkuli, koska miksi ei.


Fernando ja Vatkuli pysyivät kiltisti aitauksissaan sen pari päivää, ja vapauduttuaankin kävivät ruokakupilla syömässä liki viikon verran. Sitten ne itsenäistyivät.


Laitoin Korkeasaareen viestiä, että meiän Silmu-ryökäle pakeni. Laitoin myös valokuvan pesämökistä ja kyhäämästämme aitauksesta, ja sain vastauksen, että hyvin toimittu - ja että haluammeko KOLME siiliä lisää! Juuuuuuuu!!!

Oli syyskuun loppupuolta, kun haimme kotiin Hartikaisen, Sörsselssönin ja Uunon.






Vahingosta viisastuneena käytimme nyt jykevämpiä aitauksia. 


Sörsselssön


Uuno


ja Hartikainen


Uuno ja Sörsseli olivat tulleet myös poikasina Korkeasaareen, mutta Hartikainen oli viettänyt siellä vain päivän. Sen kotiseudusta oli kuulemma tehty räjäytystyömaa tms, niin se oli pelastettu sieltä ja tarvitsi uudet huudit.

Hartikainen oli kahta kaveriaan isompi, niin hänhän sitten näppärästi kiipesi laidan yli. Olin vieressä ja näin! Vetäsin puutarharukkaset käsiini ja nappasin karkulaisen takaisin aitaukseen!

Oletimmekin, että niin kävisi: seuraavana aamuna oli Hartikaisen ruokakippo tyhjä ja siili häipynyt. Mutta ihan ookoo! :) Se pärjää varmasti! Myös Sörsselssön ja Uuno olivat tyhjentäneet ruokakipponsa yön aikana.

Parin päivän päästä pidimme siilinpäästäjäiset eli otimme aitaukset pois.









Äiti jatkoi ruokintaa vielä useiden päivien ajan, ja vasta sitten kun ruokakipot eivät enää tyhjentyneet, oletimme siilien oppineen löytämään itse ruokansa. Saa nähdä, näkyykö keväällä pihalla tuttuja!






Kirppistelyt

$
0
0
Oon salaa haaveillut jo pitkään tällaisesta lokerikosta, mutta koska näiden hinnat liihottelee puolensadan paikkeilla, en nuukuudeltani oo tosissani ajatellut joskus omistavani yhtä. Mut nyt tuli vastaan semmosella hintalapulla, että teki mieli nuhdella hinnoittelijaa: 10€!!! Ja kantiskortilla -10% eli maksoin tästä YHDEKSÄN euroa! Nam!!! (Itäkeskuksen Kierrätyskeskus)


Opin vasta, että nää lokerikot on nimeltään kirjasinkasteja. Eli ku ennen digiaikaa kirjapainossa käytettiin irtokirjaimia, ni niitä kirjaimia säilytettiin noissa lokeroissa (wikipedia kertoo sulle lisää). Graafikon sydäntäni lämmittää! Ja Garamond on mun lempifontteja! Oikeaan kotiin muutti tämä!!! 


Miss Piggy testasi, viihtyisikö jatkossa tuossa. (1€, Myllypuron Pelastusarmeijan kirppis)


En ostanut tätä niinkään lukemiseksi, vaan erästä toista käyttötarkoitusta varten...
(2€, Niittykummun Fida)


 Mulla on prässättyjä kukkia siellä sun täällä, ni keskitän jatkossa ne kaikki tämän kasvion väliin, kunnes keksin niille jotain käyttöä.










 Jos nää wanhat Kotiliedet ym. maksais vähän vähemmän, ostaisin kaikki pois! Nyt ostin yhden hyvään hintaan, ihan vain takakannen kuvan vuoksi. (1€, Riihimäen Kimara kirppis)


Teen tästä taulun! 


Tästä Sarviksen munakupista kelpaa syyä 6 minuutin munia. (0,30€, Kontulan Kierrätyskeskus) 


 Ihana Fazerin Wiener Nougat -pahviloota (kyljessä lukee vkp 1995) säilytysrasiaksi. (0,20€, Mäkelänkadun Emmaus)






 Jostain Tigerista saa vihkoja pilkkahinnalla, mutta mä kannatan kierrätystä ja kivoja kuoseja. (1€, Tuusulan Femmatori)


 Espoossa Suomenojan Kierrätyskeskuksessa oli tutunnäköinen kirja....




En malttanut olla ostamatta tätä ku oli niin sievä! Pitänee alkaa syömään sitruunoita. (0,50€ Vantaalla Koivukylän Kierrätyskeskus)


Mun aiempi yöpöydän lamppu (vaaleanvihreä riisipallolamppu) ei sopinu mun mummosisustukseen, ja pitkien etsintöjen jälkeen löysin tämmösen kivan lampun! Vanhanaikainen pistoke vaihtui uudenaikaiseen ystäväni toimesta (annoin vaivanpalkaksi kimpaleen mahdollisimman haisevaa juustoa.) Varjostin ei ole mieleeni, mutta sen voi vaihtaa sopivan ilmaannuttua. (2€, Riihimäen Femmatori)


 Ja sehän ilmaantui! (1,50€, Itäkeskuksen Kontti)


Oli niin hieno heijastin, että piti ostaa pois kuleksimasta! En kyl vielä tiiä, mihin tää sopisi. (0,50€, Puotinharjun Fida) 


En ollut tiennyt, että se Johnny Deppin Jali ja suklaatehdas on uudelleenfilmatisointi! Tää alkuperäinen vuodelta 1971 oli parempi!!! (1,50€, Puotinharjun Fida)


Söpö halinallepostikortti! (0,10€, Espoon Nihtisillan Kierrätyskeskus)


Saariston lapset -DVD-boksi (1,20€, Koivukylän Kierrätyskeskus)


Tykkäsin pienenä tästä Karvis-elokuvasta, koska se oli poikkeuksellisen jännittävä! En tienny tätä olevan sarjakuvana. (Ilmaishyllyltä, Nihtisillan Kierrätyskeskus) 






Löysin taas Fabuland-kirjan, jeee! (2€, Nihtisillan Kierrätyskeskus) 




Tän Fraggli-palikkapelin löysi mulle mun ystävä, Milla! Ai juku!!!!! Kaksi euroa! KIITOS!!!!




Tiiättekö sen tunteen, ku teette kirppikseltä jonkun löydön, ja kädet täristen kahmaisette sen hyllyltä? Mä tiedän! Fragglien Matkaaja-Matt! (Pitää kyl laastaroida toi kämmenen stigma.) HUIPPULÖYTÖ, EN KESTÄ!!!!!! (2,20€, Espoon Leppävaaran Fida)

Kävin taas Tallinnassa

$
0
0
Joskus jos rikastun, hankin henkilökohtaisen avustajan, joka valmistelee blogipostaukset mua varten, ett mun ei tarvii ku valkata kuvat ja sanella tekstit. Ku mulla on 300 postausaihetta odottamassa, että ehdin/jaksan/viitsin laittaa ne blogiin! Mm. mun kolmen vuoden takaisesta Berliini-reissustani...

No mutta tässä reportaasi Tallinnasta! Kävin kolmen päivän kirpparireissulla, mut niistä kirppareista juttua vasta seuraavassa postauksessa (joka tulee seuraavan viiden vuoden sisällä, lupaan sen).



Valitsin Trivagon kautta majapaikakseni asunnon, Economy Baltics Apartments oli lafkan nimi.

(Kun tarkistin äsken Trivagosta nimen kirjoitusasun, ei tällä EBA:lla enää näyttäisi olevan huoneita lainkaan varattavana... Emmä nyt NIIN huonoo arvostelua majapaikasta antanut, että piti ihan pillit laittaa pussiin!?)

Asunto oli... noo, se tuoksui vähän kissataloudelle, ja luulen huonekalujen kuuluneen aiemmin jollekulle raitistuneelle alkoholistille, joka tupakoi parvekkeellaan ovi auki. Toisin sanoan mun isän koti tuoksui vähän tuolle, eli sillai ihan tunnelmallinen. Aloin heti aivastella, mut onneks oli allergialääkettä mukana.



Majapaikan yhteyshenkilö oli mukava. Mutta kun laivani oli tullut Tallinnan satamaan, ja olimme sopineet että saavun asunnolleni klo 18-18.30, niin hän tekstaa että on hakemassa jotain toista asiakasta lentokentältä, ja että kävisikö että tulen vasta 19.00. Oon luonteeltani aika ymmärtäväinen ja helpostikäsiteltävä, mut olin herännyt aamulla töihin klo 3.20 ja mul oli kauhea päänsärky ja nälkä, ni kiitos ei käy! No hän sanoi ehtivänsä klo 18.45. Ehdotti, että hakisi mut autolla satamasta ilmaiseksi, mutta en halunnut lähteä tuntemattoman tyypin kyytiin. Kävelin mieluummin.

En ollut löytää tätä mun majapaikkaa, kun ei tota nimeä lukenut yhtään missään ovessa, seinässä, soittokellossa tai missään. Taken-elokuvan tyylisesti ilmoitin mun äitille KAIKKI tiedot, mitä tästä majapaikasta ja majottajasta tiedän (nimen, puhelinnumeron, osoitteen), siltä varalta että mut ihmiskaupataan tms. Oli meinaan tosi epäilyttävää!

Mut sit se hemmo saapui ja opasti mun oikealle ovelle ja asuntooni. Sain avaimen, liinavaatteet ja hän lähti. Eli kaik män hyvin lopulta ja mä pääsin päiväunille.

(Ainiin sekin oli tos majapaikas mielestäni vähän erikoista, että hemmo halusi maksun mieluiten käteisenä. Vai onkse epäilyttävää?)

Note to self: Älä enää koskaan majoittaudu Narva Maanteen varrelle, koska liikenteen melu!








Olisin halunnut löytää tämmösiä vaaleanpunaisia orvokkeja kotiinvietäväksi! 


Salaa pidin tätä hauskana. 





Ulkomailla majoittautuneena yks ihanin asia on ilta- ja aamupala-ainekset! 






Muropaketista tuli tämmöinen pachycephalosaurus-lusikka. 


Ostin mustaviinimarjan tuoksuista shampoota, mmm! 












Vieteribussi! 


Tallinnassa matkustaa 3 vuorokautta hintaan 5€, kun Helsingissä sama aika maksaa 18€. 


Matkustaminen ja kartan seuraaminen on Tallinnassa ihanan helppoa, kun seuraavan ja sitä seuraavan pysäkin nimi kuulutetaan.


Tommosen moottoroidun potkulaudan näin huristavan iltapäiväruuhkassa.


Mua joka kerta hämmästyttää tää ratikoiden tyyli pysähtyä keskelle katua ja päästää ihmiset ulos suoraan autojen alle. Otin tän kuvan jalkakäytävältä ratikkapysäkillä. Autoilijoiden vaan on tiedettävä, että kun ratikka pysähtyy, niin kohta ihmisiä sinkoilee sinne tänne. Vähän pelottavaa mielestäni. 


Kävin Tommin Grillillä syömässä herkullista, edullista savulohisalaattia. Kuuntelin nappikuulokkeista musiikkia, koska en halua ulkomailla ollessani kuunnella suomalaisten (niitä on Tommin Grillillä aina) jorinoita.


Kävin Mustakivi keskuksen viereisessä Mäkkärissä. (Suosin Heseä, mutta tässä ko. Mäkkärissä käyn aina ohikulkiessani, eli kerran vuoteen.) Tää on jotenkin niin edistyksellinen paikka! 


Tilaus tehdään automaatilla (okei on niitä kuulemma Suomessakin jo, mut en oo vaan ite nähnyt) ja pääsin ilmaisemaan halukkuuteni jättää ne niljakkaat, lämpimät suolakurkut muille, jotka niitä hampurilaisensa välissä suostuvat syömään. 


Sit automaatti pruittasi mulle kuitin, jossa luki tilausnumeroni. 





Ihanaaaa! Ensimmäistä kertaa ei tarvinnut nirpiä! 


Valitsin ranskalaisten sijaan lohkoperunat, nami!


Mutta tässä varsinainen syy, miksi mä tuolla Tallinnan Mäkkärissä haluun aina käydä!


 Omnom!


Ja joka vuosi ostan sielt Mustakivi keskuksesta englantia taitamattoman venäläisnaisen puodista edullisen puuterin. (Kunnes joku teistä lukijoistani tietää sanoa, miten epäeettinen tuotemerkki toi on. Mä nään vain hinnan.)


Laivassa takastulomatkalla lauloi Aki Samuli. Nyt ei onneks kukaan tullut hakemaan tanssimaan. Menomatkalla tuli.


Tuliainen itselleni. 


Sielt Mustakivi keskuksesta ostin myös tämmösii mustien retiisien siemeniä. En oo kuullutkaan!  


Äidille, siskolle ja siskontytöille ostin tuliaisiksi Fazerin paahtoleipää. 





Virkattu Fernando

$
0
0

Viime syksynähän meillä oli Korkeasaaresta saatuja siilejä hoidossa (jos missasit, lue lisää tästä). Siskontyttöni nimesivät "omat" siilinsä Fernandoksi (kuvassa) ja Vatkuliksi.

Nuorempi siskontyttö toivoi multa synttärilahjaksi Fernando-amigurumin.














Etsin tämmöstä piikeiksi soveltuvaa hapsulankaa kaikkialta, tuloksetta. Mut kolmikirjaimiselta kirpputorilta löytyi! En juuri koskaan käy siellä, mutta ajattelin käydä kurkkaamassa, josko löytyis joku ruskea pörröneule, jonka voisin purkaa lankakeräksi. Mut liinavaateosastolta löytyi pieni kori lankakeriä, seassaan tämä! Heureka! Täydellistä! 


Virkkaaminen tommosella langalla oli mission impossible, mutta neulominen onnistui.




Hän on valmis! 


Pitää vähän trimmata piikkejä.


Ja suoristaa silmukoihin jumiin jääneet piikit.





Tallinnan kirpputorit (v. 2018)

$
0
0
Postasin vuonna 2013 Tallinassa tekemästäni kirpparireissusta (voit lukea sen tästä), mutta tässä juttu nyt kesällä tekemästäni ostosmatkasta. 

Liikuin kävellen, ratikalla, bussilla ja trollilla. Ei kannata suotta jännittää matkustamista julkisilla! Ja matkustaminen on vieläpä edullista: 1 vrk maksaa 3€, 3 vuorokautta 5€. Matkakortti maksaa 2€ ja sen voi ostaa vaikkapa sataman R-kioskilta. Reittiopas aikatauluineen löytyy tästä.

Mä niin rakastan Tallinnan kirpputoreja!!!



Paavli Sendikas (ent. Popovi Kaltsukas)
Paavli 1, ma-pe klo 10-19, la klo 10-17



Ei suinkaan pahat hinnat!











Paavli Kaltsukas
Paavli 6, ma-pe klo 10-19, la klo 10-17




Alakerrassa on lastenosasto.




Yläkerta.








Jehna, jos mulla olis levysoitin, olisin ostanut tämän! Kansi lupaa laatua!



Uuskasutuskeskus (Erika)
Erika 14, ma-pe klo 10-18, la klo 10-16


Erikan Kierrätyskeskus on Arsenal-kauppakeskuksessa. Älä käänny kyltin osoittamaan suuntaan, vaan jatka puun ohi eteenpäin, niin kohta tulee sisäänkäynti, josta pääsee suoraan kirpparille.



Tästä sisään.


Mulla oli aika mieletön säkä, kun kaikissa käymissäni Uuskasutuskeskuksissa oli puolen hinnan päivät ja vaatteet vain 1€. Meinasi iskeä ahneus!










Ostin tämmösen ihanan leipälautasen. 0,20€ eli 0,10€.




Ehkä eniten Tallinnan kirppareissa rakastan vanhoja lastenkirjoja (tai "julkaisuja", ovat meinaan aika ohkaisia kirjoiksi) ja niiden kuvituksia! En osaa eestinkieltä, mut katon kuvia sujuvasti.







Aarete Leagas
Madala 3, ma-pe klo 10-18, la klo 10-16



















Kodu Kirbukas (itsepalvelukirppis)
Sõle 3, ma-pe klo 11-19, la klo 11-16














En kestä, nää kuvitukset on vaan niin muikeita! Olin kahden vaiheilla ostaisinko tämän, mutta päätin sitten jättää.





Uuskasutuskeskus (Mustamäe tee)
Mustamäe tee 5, ma-pe klo 10-18, la klo 10-16

















Kadaka Turg
Mustamäe tee 60, ma-pe klo 11-19, la-su klo 11-17

Kävelyreitti ulko-ovelta kirpparille on aika mutkainen, mutta opasteita sisällä on enemmän kuin tarpeeksi.





Tää oli semmonen nuorisopainotteinen itsepalvelukirpputori.






Lehtiä mä tulin Tallinnan kirpputoreilta etsimään (kalenteriani varten), ja lehtiä mä löysin:



Vuoden 2006 nuortenlehdessä oli juttu Jasper Pääkkösestä, "kaikkien lemmikistä".




Kiikutin lehdet sit takasin kirpparille (vain muutaman kuvan olin leikannut sieltä täältä). 



Uuskasutuskeskus (Punane)
Punane 50, ma-pe klo 10-18, la klo 10-16








0,60€-0,80€ tämmösistä kivoista tarjoiluvadeista. :)




Sit joku kaunis päivä kun saan ostetuksi oman asunnon, haen sinne tapetit vaikka täältä!
















Uuskasutuskeskus (Mahtra)
Mahtra 5, ma-pe klo 10-18, la klo 10-16












Converset eurolla.








Täst ois kyl kieltämättä tullu kiva taulu vessan seinälle.


Ostin tämmösen ihanan kirjan!



Hmmm.


Luulen, että jos mulle ois luettu tätä pienenä, oisin nähnyt painajaisia.


Suomalaisia videoita oli myynnissä suht paljon.


Bengalintiikeri seuraa sua kaikkialle!


Toi Mahtran Uuskasutuskeskus on ison autotien vieressä. Tien toisella puolella on bussipysäkki, mistä pääsee Hobujaamaan eli sinne "keskustaan". (Hobujaaman pysäkki on mulle Tallinnan keskikohta.)




Uuskasutuskeskus (Tatari)
Tatari 64, ma-pe klo 10-18, la klo 10-16









Ku illalla hotellihuoneessani selasin kamerastani päivän aikana ottamiani kuvia, mua rupes harmittamaan ihan kaameesti, etten ollut ostanut sieltä Kodu Kirbukas -kirpparilta sitä yhtä vihkoo, minkä kannessa oli räpsyripsinen, permistukkainen, sateenkaarikaulahuivinen tyttö! Se oli niin kiva kuva!!!! :( :( :( :( :( Mulla oli tarkkaan harkittu aikataulu, ett ehtisin käydä mahdollisimman monella kirpparilla, niin en ehtinyt lähteä enää takas hakemaan sitä. :(

Esitin Jumalalle pyynnön, että törmäisin siihen vihkoon vielä jollain toisella kirpparilla. :)


Kiitoooos!!!!! ^___^


Bongasin kaikkien neuvostoaikaisten, kultareunaisten asioiden seasta suomalaisen lautasen! Nam!


-50% eli maksoin tästä 0,25€. Ei huono!



Viimeistään vuoden päästä pitää päästä taas Tallinnaan kirppistelee!



Tuli ostettua muutama hepene.





PS. Noista ostamistani kirjoista vielä sen verran, että.

Aika normaali vapaapäivä

$
0
0
Dokumentoin huvikseni yhden vapaapäiväni.

Fresh!


 Aamupalaksi lempparileipää ja omppua. Taustalla soi Radio Suomi.


Aika useasti suuntaan vapaapäivinä kirpputoreille. Niin nytkin. (Oon vähän riippuvainen... Pitäisi yrittää rajoittaa, mutta toistaiseksi en oo onnistunut mainittavasti.) En oo pitkään aikaan käynyt Vantaan Hakunilan suunnalla, joten päätin lähteä tänään sinne.


Kiasman edestä lähtee ilmainen Ikea-bussi siihen suuntaan. Kyytiin vain! 


Mulla on kyllä seutulippu, mutta tällä pääsee lähelle mukavasti ja pysähdyksittä. 


Kokemukseni mukaan bussi on yleensä pullollaan turisteja ja eläkeläisiä, mutta nyt oli väljää.




Ihmiset eivät pysty pitämään näppejään erossa hipasupuhelimistaan edes auton ratissa. Surullista. 


"Liikennevalot! Ei mitään tekemistä! Äkkiä luuri esille!"


 Jokunen jatkoi ajaessaankin.


Kun kerta käytin ilmaista Ikea-bussia, pitihän mun käydä jättämässä vähän rahaa sinne kauppaan. Kävin ostamassa puolen euron hodarin, ja jatkoin matkaani. 


Ikean takana olevassa Vantaanportin Kierrätyskeskuksessa oon käynyt vain kerran aiemmin.


Kolmella eurolla lähti mukaan vanhoja lehtiä luettavaksi ja leikeltäväksi sekä tuhnun näköinen Kaalisota-DVD (ei voi tietää, voi olla uus lempielokuva). 


Pysähdyin lueskelemaan lehtiä yhen kukkapenkin reunalle. Vanhat lehdet on vaan niin ihania!


Juttu vuoden 1986 Kodin Kuvalehdessä rovaniemeläinen videovuokraamon pitäjä puhui ajankohtaisesta asiasta. 


 (Rest in peace, Makuuni!)


Hakunilan kirppis on parin bussipysäkin päässä sieltä Kierrätyskeskuksesta.


En ostanut, mutta nää vaneriset muumihahmot kiinnittivät huomioni.




Kävin ostamassa ruokakaupasta vähän lounaantapaista: lihapiirakkaa ja jogurttia. 


Mulla on usein matkalusikka mukana jogurttia varten, mutta nyt oli jäänyt kotiin. Apu löytyi jätskialtaasta. 


 Aivan hyvät retkieväät.


Ei ollut mahiksia käsipesuun, mutta mukanani on aina käsidesiä. Tulee ainakin vaikutelma puhtaista käsistä.


 Sit piipahdin vielä viereisellä Pelastusarmeijan kirpparilla.


Hakunilasta jatkoin bussilla ystäväni luo kylään. Pysäkillä luin taas lehtiäni. Vuoden 1985 Kotiliedessä kerrottiin, että pian ei enää tarvitse ottaa miehen sukunimeä naimisiinmentäessä. 






 Vastaanottokomitea :)


Niin siis menin ponikerhoon (kato tästä esittelyvideo kolmen vuoden takaa). Kunnostin yhtä vuosien kaltoin kohtelemaa meriponia.


 Ja etsin kuvia romanivaatteista meneillään olevaa projektiani varten. (Ei oo mun puhelin. Mulla ei älypuhelinta ole eikä tule.)


 Enemmän kuvia tästä laitan sit kun työ on valmis. :)




Kotimatkalla junassa kuuntelin John Steinbeckin, Esko Salmisen lukemaa äänikirjaa Hiiriä ja ihmisiä. Syksyn pimeät illat on äänikirjojen kulta-aikaa!


Steissi


Näkymä ratikan takaikkunasta


 Kotikatu




 Laitoin uuniin karjalanpiirakoita iltapalaksi ja bataattia huomenna töihin otettavaksi.


Ruoan valmistumista odotellessani leikkelin päivällä ostamani 10 lehteä. Peräti kaksi kuvaa otin säästöön. 


Eilen tekemäni munavoi. Noh, sitä olikin liian paljon tarpeisiini. 


Jos oisin vakavasti otettava bloggaaja, olisin siivonnut seinän eessä olevan pöydän siistiksi romuista ja laittanut tilalle maljakon ja siihen tuoreita, itsepoimittuja kukkia. Sen sijaan laitoin karjalanpiirakoille persiljatupsut omalta kasvimaaltani.


Vapaapäiväni päätin vaakatasoon hyvän kirjan pariin. Tällä hetkellä on menossa Viimeisten päivien vaellus -sarjan 4. osa: Sinetillä merkityt. Must on kivempaa lukea fillarin irtolampun valossa kuin pöytälampun kanssa. Silmät kiittää!



Tykkää Huokunista Facebookissa.
Saat tiedot uusista postauksista seinällesi.

Me oltiin Huutokauppakeisarilassa!

$
0
0
Oon jo muutaman vuoden ajan hinkunut katsomaan livenä Huutokauppakeisaria ja tänä kesänä se toteutui! Äiti, sisko ja siskon tytöt lähtivät seuraksi.


294 km taittui iloisesti.


Oltiin mestoilla 40 minuuttia ennen porttien aukaisua, mutta jotkut olivat tulleet vieläkin aiemmin. Hekin nähtävästi halusivat saada peppunsa hyville istumapaikoille.


Naurettiin tyttöjen kanssa siinä portin takana odottaessamme, että tunnelma on ihan kuin eläintarhassa: "Tuolla se menee! Ja tuolla menee se naaras!"



Hei laitan heti tähän alkuun videon, minkä koostin mun ja siskoni ottamista videoklipeistä:





Ja takaisin kuvaversioon.




Oli helteinen päivä, ja muu perhe sanoi, että ulkopenkit vois olla käyvät. Mutta halusin paikat, josta oikeesti näkeekin jotain, ku on sen verran ainutkertainen reissu kyseessä. Yritin olla juoksematta porttien auettua, koska mitä sekopäisempi meno, sitä varmemmin joutuu kuvausryhmän silmätikuksi.


Istumapaikat sisällä loppuivat hetkessä, mutta me saatiin parhaat paikat: kakkosrivi just esittelypöydän edestä! Eka rivi voi olla monen mielestä paras, mutta silloin on ite liian näkyvillä. Vaikka kyllä silti piti koko ajan kiinnittää huomiota, ettei vahingossa livahda sormi nenään.


Ennen meklauksen alkua oli 1,5h aikaa tutustua tarjolla oleviin tavaroihin, ihastella sisustusta ja muuten vain nuuhkia huutokauppatunnelmaa.


Joku tommonen vanha opetustaulu ois kiva omalla seinällä, mutta nää kuva-aiheet eivät olleet ihan mua. Ja oletin niiden hintojen muutenkin nousevan liian korkeiksi mun budjettiin.




The kuparipannu! Jos katoit ton tekemäni videokoosteen, tiedät jo paljonko tälle pannulle tuli hintaa!


Kun sisko otti musta tän kuvan, toi oli vain ihan tavallinen, vähän klommoinen kuparipannu, missä Akin, Helin ja Markun nimikirjoitukset. Mutta parin tunnin päästä tää oli ennätyspannu! Kerron kohta, paljonko siitä maksettiin...


Kuvausryhmän arsenaali.


Toi huutokauppakamari hiveli mun silmiä! Sadoittain vanhoja peltipurkkeja ja muuta somaa!














Sen puolentoista tunnin aikana ehti vielä ulkoilemaankin, kun istumapaikat oli vartioituna. :) Siskon ajatusta lainaten, tää perjantaisin pidettävä huutokauppa on varmasti paikallisille tärkeä kohtaamispaikka.


Markkuuu! En kehdannut ottaa kuin tämmöisen paprazzikuvan. Mua jotenkin säälittää nuo Aki, Heli ja Markku, kun kaikki tulevat pällistelemään, vaikka he vain yrittävät tehdä työtään. Mekin ajettiin liki 300 kilometriä pelkästään pällistelemään.


Nuorempi siskontyttö uskalsi ottaa ihan kunnon kuvan. 


Tiättekö, ton reissun jälkeen mäkin kuulun Markun fanikuntaan! :D Oli niin herttainen meille siinä kun oltiin makkaraostoksilla! En voi kestää!






Käytiin testaamassa ulkorakennuksen vessa. Muuten ok, mutta käsienpesuallas ois plussaa! (Sisällä oleva vessa oli tosi kiva ja hyvä!)


Jengii oli tullut paikalle myös asuntoautoilla ja tilausbusseilla.


Klo 18 alkoi meklaus!


Olihan siinä ny taikaa olla paikan päällä katsomassa huutokauppaa, mitä aina katsotaan TV:stä!


Tässä vaihtaa kuparipannu omistajaa. Tää ruutupaitainen kaveri maksoi siitä TUHATKAKSIKYMMENTÄ EUROA! HY-VÄT HYS-SY-KÄT!!! :D


Älä vaan pudota!








Ulkona istujat saivat vähän vettä niskaansa illan edetessä.






Telkkarissa toi meklausosio kestää jotain 10 minuuttia. Oikeasti se kestää kolme tuntia! Se on ihan kunnon työtä Akille ja Helille myös! Ja kyllä se tuntui myös yleisössä. (Yhtä paljon tuntui jaloissa kuin tekemäni lentomatka Italiaan aiemmin kesällä.) Kyllä se aiemmin mainitsemani taika haihtui siinä parin tunnin kohdalla, kun itseä kiinnostavat tuotteet oli jo ehditty nuijia maailmalle.

Luulen, että TV:ssä näytettävät yleisön naurunremakat ja muut on kuvattu aika alkuillasta. Oli meinaan vähän väsyneempää lopussa. Onneksi oli koko ajan mahdollisuus mennä välillä jaloittelemaan ja ostamaan kahviosta rähmäpullaa (ja ulos ihailemaan Markkua). Kuvausryhmäkin piti taukoja välillä. Aki sen sijaan oli kiinni työssään koko ajan. Mutta mielestäni hänestä ei huomannut väsymystä, ja vitsaili tasaisesti pitkin iltaa. Hieno suoritus, Aki!



Oli kyllä kaiken kaikkiaan ihana reissu! Oli hyvä mieli koko kotimatkan, ja taas näitä kuvia katsellessani tuli tosi kiva fiilis!


Mut vielä yks kuva:



Huusin itelleni ison pinon vanhoja lehtiä!!! Olin aiemmin päättänyt, että 10 euroa olen valmis maksamaa siitä nipusta. Sitten kun tuli lehtien vuoro, olin ihan varma, etten mä niitä tuu saamaan. Hetkeä aiemmin nääs oli huudettu samankorkuinen nippu ylihintaan. Nyt joku huusi "Viisi euroa". Aki: "Viisi euro tarjottu. 5€ ensimmäinen, 5€ toinen..." Minä: "KYMPPI!!!" Aki: "Kymmenen euroa, kiitoksia! 10€ ensimmäinen, 10€ toinen, ja 10€, kolomas kerta, nyt." Jeeeeee! :D Toivottavasti en näy telkkarissa!

Niin... se selviää TÄNÄÄN (eli tiistaina 16.10.2018) klo 21.00 Nelosella (ja netin kautta varmaan jo aiemmin)!!! :D Me ainakin niin katotaan!!! Apuuuva!

Paluu hurjaan nuoruuteen

$
0
0
Hurjassa nuoruudessani olin lintubongari!*

Innostuin linnuista serkkuni vanavedessä joskus yläasteikäisenä. Opettelimme tunnistamaan lintulajeja ja teimme toisillemme lintuvisoja, missä kysyimme toisiltamme mm. lintujen latinankielisiä nimiä. 

Kävin sillon nuorena useina viikonloppuaamuina linturetkillä, joissa oli joku vetäjä (liki aina poninhäntäinen mies), vanhoja pappoja ja minä. Tykkäsin niistä retkistä! Sain kattoa lintuja toisten kaukoputkilla ja sain eliksiä tosta noin vain! 

(Elis = elämänpinna. Eli niin monta lajia ku oot nähny elämäsi aikana, niin monta elistä sulla on.)

Oon nähnyt Suomessa karkeasti arvioituna 100 eri lintulajia!

Joskus lukioikäisenä lintuharrastukseni kuitenkin hiipui. Mahdollisia syitä: alkoi kiinnostaa muut asiat, eliksiä ei kertynyt enää helposti, viikonloppuaamuisin on kiva nukkua.



Muutama viikko sitten päätin, että meitsipä rupee bongailee uudestaan! Alotan alusta! Ihanaa! Mulla on hirveen hyvät pohjatiedot, ni pystyn harrastamaan ilman pappojakin! Mutta oon myös jo kirjottanut kalenteriini yhden vedetyn linturetken huhtikuulle, koska tarviin tunnistusapua mm. monien pikkulintujen, hanhien ja haukkojen kanssa. Jotkut pikkulinnut erottaa toisistaan vain äänen perusteella, ja oon tosi harjaantumaton sillä saralla.


Printtasin itelleni lintulistan. Tällä hetkellä mulla on 25 pinnaa.



Tänään vietin vapaapäiväni Viikissä kameran ja kiikareiden kanssa (eväitä unohtamatta)! Sain seitsemän pinnaa, jee! Tässä vähän kuvasatoa:


 Mustarastaan laulu on yks mun lemppari lintuäänistä! Nyt sitä ei laulattanut.


Kanadanhanhi on kuuluisa kakastaan. 


Töyhtöhyyppää mä lähin Viikkiin alunperin katsomaan. Tiesin sen olevan siellä.


Tää laulujoutsen luulee olevansa piilossa.


Ilahduin tästä lajista tosi paljon! 


Puukiipijä. 


 Seuraava kuva...


Kumpi bongasi kumman? Merihanhi. 


Käpytikka hakkasi puuta suoraan mun yläpuolella.


Paras kuva, minkä sain kanahaukasta. (Jos oot eri mieltä lajimäärityksestä, kerro toki.) 


 Näin kiikaireillani urpiaisen ja halusin kovasti siitä kuvan. Tää meinasi jäädä parhaaksi kuvaksi. Odotin hengitystä pidätellen, että kurkkaisi oksan takaa...


Vitsivitsi. 


 Jee, kurkkasi sen verran että kuvasta pystyy tunnistamaan.



Kysymys: Mitä yhteistä on kuolleella talitiaisella ja 1,5 litran Mehukatti-kanisterilla?
Vastaus: Löysin molemmat tuolta metsiköstä.

Toinen kysymys: Mitä eroa niillä on?
Vastaus: Vai toisen niistä aion täyttää!






Laitoin läpinäkyvään pakasterasiaan, jotten vahingossa ota rasiaa joku päivä töihin evääksi. En nimittäin usko, että tuolla lähtee nälkä...



*Emmä oikeesti voi sanoo olleeni koskaan lintubongari, vaan lintuharrastaja. Mutku ei tää mun blogi oo niin vakavastiotettava julkaisu, voin kutsuu itteeni bongariksi.

(Wikipedia: "Bongauksessa oleellista on etukäteen saatu tieto linnusta, joten vain spontaanisti tehdyt havainnot eivät ole bongausta.")

Oon ihan kevätpäissäni!

$
0
0
Ku alotin lintuharrastuksen uusiks, oon alkanu näkee lintuja kaikkialla...


Mulla oli tänään ja eilen vapaapäivä, ni oon fillaroinut menemään. Kävin tänään kolmikirjaimisella kirpparilla, ku siellä oli kaikki max 2€. Mulla meinasi iskeä siellä kunnon ruuhkaraivo, ku oli niin kuuma, ruuhka ja ku kaks likkaa omi yhen sovituskopin. Mut selvisin hyvillä mielin ulos (ja löyty vieläpä kolme ihanaa paitaa).

Sit kävin teettää valokuvia entisellä työpaikallani, Hesessä vaientamassa kurnivan mahan ja taas yhellä kirpparilla. Ostin 9 eurolla (!) sinisen, kulahtaneen Fjällräven-repun! (Ja ellei olisi ollut kulahtanut, en olisi ostanut. Just the way I like it!)




Nyt mun pitää hankkii enää valkonen Marimekon kangaskassi ja ruveta pitämään löysää nutturaa päälaella, ni näytän suht stereotyyppiseltä rööperiläiseltä! (Oikeesti... en oo varma kehtaanko käyttää tätä reppua, ku Helsingissä joka neljännellä vastaantulijalla on tommonen samanlainen reppu. Mut mut mut mun siskolla oli just tämmönen samanlainen ku olin pieni, ja tykkäsin siitä kauheesti!)

Sit kävin äänestämässä (meinas tulla tippa silmään, ku muistin kirjekuorta sulkiessani, ett ennen mul oli tapana käydä äänestämässä aina isän kanssa), tsekkaamassa Oulunkylän uuden Kierrätyskeskuksen ja sit jatkoin Pukinmäkeen kattoo, miten mun kasvimaa jaksaa.

Raparperinpoikasia.


Tänäkin vuonna mulla on särkynyt sydän, ihanaaaa!


Rusakko oli pensasaidassa. Odottanee malttamattomana, että pääsee syömään mun salaatit.


Tiesitkö, että rusakko voi pitää silmiä auki ainakin 8 minuuttia putkeen? Otin videoklippiä sen silmästä, ja mistäs sitä tietää, kuinka monta tuntia se oli ollut räpäyttämättä ennen ku aloin ottaa aikaa!


Ei, se ei ole ötökkä vaan kiuru. (Nää mun lintukuvat kelpais mihin tahansa lintukirjaan!)


Sain tänään yhteensä 5 pinnaa: kiuru, peippo, kottarainen, punakylkirastas ja nokikana.

Pukinmäestä pyöräilin Vantaanjokea myötäillen Vanhaankaupunkiin, sieltä Kalasatamaan, ja koska aurinko oli jo laskemassa (=kylmä), hyppäsin metroon, ja Kampista kolistelin löysällä käsialalla tehtyjä tiilikatuja pitkin kotiin.


Sit kuvii eiliseltäkin:

Kävin Länsiväylän varrella tiirailemassa lintuja. Tää kuva on Hanasaaresta. Menkää hei ulos!


Tukkasotkien kokoontumisajot


 Isokoskelo


Ja sit näin eilen vielä meriharakankin, eli kolme pinnaa!


 On siis kevät!
Viewing all 99 articles
Browse latest View live